Näyttelijä Pertti Sveholm, 72, on ollut urallaan yksi eniten työllistetyistä suomalaisnäyttelijöistä. Hän jäi virallisesti eläkkeelle jo vuosia sitten, mutta ei ole pystynyt päästämään irti rakkaasta työstään.

– Nykyäänhän tämä on enemmänkin harrastus, josta maksetaan. Aika täydellinen tilanne, Sveholm tarkentaa naurahtaen.

Sveholm näyttelee presidentti K. J. Ståhlbergia Samuli Valkaman ohjaamassa elokuvassa Presidentin kyyditys.

Elokuva on satiiri, joka kertoo Lapuan liikkeen orkestroimasta presidentti Ståhlbergin kyydityksestä Joensuuhun.

Yksi elokuvan keskeisistä teemoista on Lapuan liikkeen harjoittama yhteiskunnallinen vastakkainasettelu.

Sveholm näkee tematiikassa yhtymäkohtia myös nykyaikaan.

– Valitettavasti niitä yhtymäkohtia ei mun mielestä tarvitse kauhean kaukaa kaivaa.

Sveholm on havainnut, että nykyajan keskustelukulttuurissa vallitsee yksinkertainen käsitys maailmasta. Vastakkainasettelu on suurta, eikä yhteisymmärrystä edes haluta saavuttaa.

Ilmiön syyt ovat hyvin moninaiset, mutta hän uskoo sosiaalisen median olevan yksi niistä.

– Some tekee oman osansa. Siellä on ihmisten helpompi öyhöttää, sillä he haluavat huomiota, hän sanoo.

Sveholm kertoo, että Whatsapp on ainoa lähelläkään somea oleva sovellus hänen puhelimessaan.

– Aluksi somen välttely oli laiskuutta. Nyt olen vain päättänyt, että en halua sotkeutua siihen ollenkaan. Elämä on ihan hyvää ilmankin sitä, hän sanoo.

Sveholm on viettänyt jo usean vuoden eläkepäiviään. Eläkkeestä huolimatta näytteleminen on pitänyt hänet aktiivisena, niin kuin hän itse kuvailee.

– Kiirettä minulla ei ole ollut. Kiire on mielestäni pahasta ja aiheuttaa stressiä. Olen pitänyt itseni aktiivisena, hän naurahtaa.

Näyttelijäkonkarin yleiskunto ja terveys ovat hyvällä mallilla. Kunnioitettavasta iästä huolimatta sairaudet eivät ole vaivanneet häntä. Yleinen olemuskin vaikuttaa vetreältä.

– Mitään suurempaa häikkää ei ole ollut. Kaikennäköistä pientä aina silloin tällöin, niin kuin varmaan kaikilla tämän ikäisillä, hän kertoo terveydestään.

Helsingin keskustassa asuva Sveholm pitää kuntoaan yllä kävelemällä ja pyöräilemällä. Uudehkolla sähköpyörällä polkeminen tuntuu kevyeltä.

Kesällä aikaa on kulunut myös mökillä luonnon ääressä. Kaupungissa aina asunut Sveholm kertoo luonnon rauhoittavan häntä.

– Tykkään nykyisin ihan vain istua saunan terassilla ja tuijottaa järveä. Jo se pelkkä hiljaisuus riittää. Alkukesästä se ei tosin ole hiljaisuutta vaan lintujen laulumökää, mutta sekin viehättää. Ainakaan auton ääniä ei kuulu.

Sveholm kertoo asustavansa kodissaan yksin. Hän ei ole tällä hetkellä parisuhteessa, mutta ei ole katkera siitä. Hän uskoo vahvasti kohtaloon eikä etsi rakkautta väkisin. Oikea kumppani tulee, jos on tullakseen.

– Elelen itsekseni tällä hetkellä. Olen kyllä avoin uusille mahdollisuuksille, niin kuin sinkkuihmiset klassisesti sanovat, hän naurahtaa.

Vaikka Sveholm on tällä hetkellä parisuhdemarkkinoilla vapaana, ei häneltä puutu rakkautta elämästä.

Suhteet lapsiin, lapsenlapsiin sekä ystäviin ovat erittäin läheiset ja tärkeät.

– Rakkautta on ilmassa joka tapauksessa. Mulla on elämässä hirveästi ihmisiä, joita mä rakastan.

Rakkauden aiheuttamaa tunnetta hän kuvailee hyvin kokonaisvaltaiseksi. Se on positiivista ja lämmintä.

– Ilman sitä tunnetta tämä elämä olisi vähän synkkää.

Sveholm arvostaa ystäviään erityisen paljon. Vanhemmalla iällä tarve seuralle ja sosiaalisuudelle kasvaa, eikä sen saatavuutta voi pitää itsestäänselvyytenä.

Yksinäisyys on yleinen ja vakava ilmiö Suomessa. Sveholm ei onnekseen kärsi siitä.

Sveholmille ja hänen ystävilleen on muodostunut perinteeksi tehdä vuosittain matka ulkomaille. Edellisen matkan porukka teki Roomaan.

– Käytiin katsomassa futismatsia, höpöteltiin niitä näitä ja juotiin viiniä. Ne eivät ole ryyppyreissuja, vaan enemmänkin yhdessäoloreissuja, hän avaa.

– Kyllä me tehdään maailmasta vähän parempi paikka jokaisella kerralla, hän lisää.

Sveholm kertoo palaavansa myös kerran vuodessa kotiseudulleen Lappeenrantaan, jossa hän tapaa lapsuudenkavereita ja tuttuja.

Viimeisimpään tapaamiseen osallistui toistakymmentä ihmistä. Vuosien saatossa ihmiset ovat muuttuneet, mutta juttua silti riittää.

Vanhoja tuttuja ei voi olla ikinä liikaa.

Uransa aikana Sveholm on näytellyt yli sadassa eri elokuva- ja tv-produktiossa. Tämän lisäksi hän on näytellyt vuosikymmenien ajan teattereissa, joissa hän ei nykyään enää esiinny.

On siis perusteltua sanoa, että Sveholm on nähnyt, miten ala on muuttunut vuosien saatossa.

Hänen mielestään esimerkiksi produktioiden kuvaustahdit ovat kiihtyneet huomattavasti.

– Ennen saattoi tuntua siltä, että tuotannosta puolet oli lomailua ja puolet kuvattiin silloin kun kerettiin. Nyt tahti on paljon tiiviimpi ja tietää kyllä tekevänsä töitä, hän sanoo.

Valmiit tuotokset ovat nykyään myös tuottajavetoisempia kuin ennen. Sveholmin mukaan ohjaajien valta on laskenut vuosien saatossa. Tässä hän näkee enemmän huonoja kuin hyviä puolia.

Tuotannot pysyvät paremmin kontrollissa, ja ne pystytään toteuttamaan pienemmällä budjetilla. Itse sisältö kuitenkin kärsii.

– Vaarana on se, että lopputuotteesta tulee hajuton ja mauton. Ihmisten persoonat eivät näy, yllätyksellisyys puuttuu ja tv-ohjelmat alkavat muistuttamaan toinen toistaan.

Sveholm haluaisi nähdä elokuva- ja tv-alalla enemmän rohkeutta. Tuotoksia tulisi tehdä rahan lisäksi myös tekemisen ilosta.

Tulevaisuudensuunnitelmista Sveholm ei osaa kertoa tarkemmin, koska niitä ei oikeastaan ole.

Hänen eräänlaiseen elämänfilosofiaansa kuuluu sekä kohtalonuskoa että hetkessä elämistä.

– Mä olen vähän tällainen kohtalonuskoinen. Tapahtuu mitä tapahtuu niin se otetaan vastaan.

Näyttelemistä hänen on tarkoitus jatkaa, ja näköpiirissä siintävät jo seuraavat projektit. Keskittyminen on nyt kuitenkin sataprosenttisesti Presidentin kyydityksessä.

Kaiken kaikkiaan Sveholm on tyytyväinen elämäänsä.

– Ei multa oikeastaan puutu mitään. Kyllä mä olen ihan tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä mulla on, hän toteaa.