Kuva: Jaana Kankaanpää

Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella terveyspalveluiden saatavuus maaseudulla ei näytä rohkaisevalta. Väistämättä tulee mieleen, että ei oikeastaan kannattaisi sairastella.

Suurin osa sairauksistamme olisikin vältettävissä terveellisemmillä elintavoilla ja panostuksella ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisy voi tarkoittaa erilaisia palveluita, mutta laajemmin se tulee nähdä siinä, millaisissa arjen ympäristöissä elämme.

Tutkimusnäyttö luontoympäristöjen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin on vahvistunut. Luonto lisää liikkumista ja ihmisten välistä vuorovaikutusta, laskee stressiä sekä tukee immuunijärjestelmän toimintaa. Näistä syntyy monia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia, jotka ehkäisevät sairauksia tuoden merkittäviä säästöjä vältettyinä hoitokustannuksina: Suomessa jopa reilu kaksi miljardia euroa vuosittain, mikä on kymmenesosa terveydenhuollon menoista.

Niinpä kuntien ja hyvinvointialueiden talouden näkökulmasta ihmisiä todella kannattaisi ohjata enemmän luontoon, sillä tutkitusti se vähentää muun muassa masennuksen, tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä.

Lisäksi tiedetään, että vahvempi luontoyhteys lisää kestäviä elämäntapoja, mikä on välttämätöntä luonnonvaroja ylikuluttavassa maassamme.

Tutkimusnäytöstä huolimatta ihmisten tavoitteellista luontoon ohjaamista eli luontointerventioita ei ole otettu käyttöön terveyspalveluissa. Tartuin tähän haasteeseen tutkimalla sitä, miten tämä onnistuu.

Tutkimuksessani aiheeseen suhtauduttiin erittäin myönteisesti: ei poppatohtorointina tai viherpiiperryksenä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset näkivät luontointerventiot vaikuttavina keinoina asiakkaidensa hyvinvoinnin tukemiseen. Työntekijät tunnistivat luonnon myönteiset vaikutukset työssäjaksamiseensa, mikä ei ole äärimmilleen vedetyillä henkilöresursseilla pikku juttu.

Muutamilla keskussairaalapaikkakunnilla sairaaloiden viereen nimettyjen terveysmetsien käyttöönoton myötä henkilöstö oli lisännyt luonnon hyödyntämistä työssään. Haasteiksi nousivat ajan- ja osaamisenpuute.

Mitä sanoisit, jos lääkäri kirjoittaisi sinulle luontoreseptin tai liikunta- ja ravitsemusneuvonnan ohella saisit luontovinkkejä?

Toisena luontointerventiona tarkastelin useimmiten maaseudulla toteutettavaa palvelua, jossa hyvinvoinnin lisäämistä tavoitellaan hevosen ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen avulla. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta myös aikuisille, joilla on haasteita ihmissuhteissa, koulussa tai jaksamisen kanssa.

Kuva: Sanne Katainen

Tutkimuksessani selvisi, että toiminta tukee perustarpeiden merkityksen tunnistamista: tarvitsemme ravintoa, lepoa ja sosiaalisia suhteita – kuten hevosetkin. Tarvitsemme merkityksellisyyden kokemuksia ja yhteyden kokemista toisiin sekä tunnetta omasta toimijuudesta eli mahdollisuudesta vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin – kuten nykytiedon mukaan hevosetkin tarvitsevat voidakseen hyvin.

Tällainen huolenpito luonnosta ja eläimistä samalla, kun tavoitellaan ihmisen hyvinvointia kuvastaa planetaarisen hyvinvoinnin pyrkimystä.

Toisaalta on tiedostettava, että eläinavusteinen työ voi aiheuttaa eläimelle myös haittoja, joita on arvioitava kriittisesti. Hevosen uudenlainen rooli emotionaalisen työn tekijänä edellyttää, että hyvinvointia pohditaan myös eläimen näkökulmasta.

Kolmas tutkimuskohde, työterveyshuollon luontointerventio, laski osallistujien syljestä mitatun kortisolin pitoisuuksia, mikä kertoo stressin lievittymisestä. Tämä on keskeistä kroonisen stressin ja siihen liittyvien sairauksien ehkäisyssä, joiden lääkehoito kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä.

Tutkimukseni osoitti, että luontoa on perusteltua ja mahdollista integroida nykyistä vahvemmin osaksi sairauksien ehkäisyä. Sairaaloiden terveysmetsät eivät ole vain metsiä sairaalan vieressä, vaan osoitus siitä, että luonnon merkitys aletaan tunnistaa osana hyvinvointijärjestelmää. Tämä kuitenkin edellyttää, että ammattilaisille turvataan riittävät resurssit, heidän osaamistaan vahvistetaan ja että lähiluontoon pääsy on helppoa.

Mitä sanoisit, jos lääkäri kirjoittaisi sinulle luontoreseptin tai liikunta- ja ravitsemusneuvonnan ohella saisit luontovinkkejä? Tämä tulevaisuus ei välttämättä ole utopiaa, sillä Suomessa käynnistettiin juuri kansallinen Terveyttä luonnosta -ohjelma, jonka tavoitteena on tuoda luonnon terveyshyödyt kiinteäksi osaksi suomalaisten arkea ja terveydenhuoltoa.

Toivon mukaan emme joudu turvautumaan luontoon siksi, ettei meillä ole enää yhteiskuntana varaa terveyspalveluihin, vaan siksi, että viisaasti osaisimme ennaltaehkäistä sairastumisen kansanterveyttä uhkaaviin tauteihin.

Maija Lipponen

tutkija

Luonnonvarakeskus